Maalla on turkiskasvattajan hyvä elää! En ole koskaan harkinnut muuttavani. Nautin varhaisista aamuhetkistä – aamukaste häviää auringon noustessa, turkistarha herää rauhallisesti uuteen päivään. Minun elämäni on täällä. Saan tehdä mieleistä työtä, joka tuo elannon perheellemme. Jatkan töitä tilalla, jonka isoisäni aikanaan perusti. Arvokkaan perinnön vaaliminen tuntuu tärkeältä. Olen osa sukupolvien ketjua, ja olen onnekas, ettei minun tarvitse muuttaa pois synnyinseuduiltani työn perässä. Toivon myös, että perheen nuoriso kiinnostuu kasvatuksesta niin että omalla työlläni on jatkajia. He seuraavat jo nyt läheltä työtäni ja heillä on joka kesä takuuvarma kesätyöpaikka. Nuoremmatkin voivat auttaa kevyissä askareissa ikänsä ja kiinnostuksensa mukaan. Turkiskasvatus on perheyrittäjyyttä parhaimmillaan.

Kaikkein eniten minua motivoi työssäni oma vapaus. Toki yrittäjän arki on myös vaativaa ja haasteellista. Toiminnassa on noudatettava monia lakeja ja säädöksiä, joiden tarkoituksena on turvata eläinten hyvinvointi ja toiminnan laatu. Turkiselinkeino on Suomessa tiukasti säädelty.

Ala on hyvin suhdanneherkkä ja yrittäjän on totuttava kausivaihteluihin. Turkistilan työ punnitaan turkishuutokaupoissa neljä kertaa vuodessa. Tuolloin ostajat määrittelevät nahoille hinnan ja osasta sitä hintaa muodostuu turkiskasvattajan palkka. Kasvatuskaudella kuluja on paljon ja rahallinen korvaus työstä tulee monesti vasta paljon myöhemmin.

Viihdyn, kun saan tehdä töitä ulkona ja lähellä luontoa, eläinten parissa. On etuoikeus voida rakentaa ja kehittää omaa yritystään. Työni on täällä eikä minun tarvitse muuttaa pois synnyinseuduilta työn perässä. Saan huolehtia työstäni itsenäisesti. Kasvatustyö on kaikkein mielenkiintoisinta – voin seurata kehitystä, rehun vaikutusta ja eläinten hyvinvointia. Pääsen valitsemaan parhaat siitoseläimet, jolloin pennut ovat terveitä ja turkin laatu on hyvä. Työstään saa olla ylpeä, kun tietää, että eläimet ovat terveitä, turkistila on siisti ja hyvin hoidettu sekä turkit laadukkaita.